Se kamala kolmivuorotyö

Kerroin aiemmin Paluu hoitsun hommiin -postauksessa, että olen palaamassa kolmivuorotyön pariin kesän ajaksi. Tällä viikolla aloittelin sitten työt! Tänään vietetään kansainvälistä sairaanhoitajan päivää ja ajattelin, että on aika julkaista tämä luonnoksena lymynnyt teksti.

Olen kokenut, ettei kolmivuorotyö ole se oma juttu työvuorojen epäsäännöllisyyden vuoksi. Nyt kuitenkin osa-aikaista työtä etsiessä päätin vielä kerran kokeilla. Tulevaisuudessa unelmaduunini on kuitenkin ehdottomasti siellä terveydenhoitajan työssä, jossa pääsisin vieläpä hödyntämään ravintovalmentajan ja personal trainerin lisäkoulutuksia. Tätä unelmaduunia etsiessä tuttu osasto tutussa talossa on hyvä ratkaisu, ainakin hetkeksi.

Tässä postauksessa kerron sarkastisella ripauksella siitä, mikä minua kolmivuorotyössä oikein kauhistuttaa. Varmasti muutkin hoitoalan ihmiset voitte samaistua näihin!




Aamuvuoro

Lempparityövuoroni on ehdottomasti aamuvuoro, sillä tykkään aloitella työt aamusta ja lopetella ne iltapäivästä. Nykyisessä työpaikassani aamuvuoroja saa onneksi tehdä ihan reippaasti, sillä ne eivät tunnu olevan kaikille niitä mieluisampia vuoroja. Lisäksi aamuvuoroissa tarvitaan eniten hoitajia. Aamuvuoro sairaalassa alkaa aina klo 7.00. Toisaalta, kun päivän aloittaa klo 7.00, pääsee kotiin jo klo 15.00!

Mikäs sitten aamuvuoroissakin kauhistuttaa? Meidän perheessä myös mies menee joka arkipäivä töihin klo 7.00. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisten arkiaamujen sattuessa lapset on vietävä hoitoon heti päiväkodin auettua eli klo 6.30. Kahden lapsen kanssa on siis päästävä lähtemään kotoa klo 6.15-6.20. Käytännössä oma herätyskello on siis oltava soimassa viimeistään klo 5.15! En vielä tiedä, miten edes ehdin vielä kaksi lasta päiväkodin eri puolille klo 6.30 ja ehtiä töihin klo 7.00 mennessä. Jo yhden lapsen kanssa aikataulu oli todella napakka ja olin arkiaamuissa aina viimeisenä työntekijänä paikalla. Voi siis olla, ettei minua työpaikalla aina tasan klo 7.00 näy! Sairaalassa kun työvaatteet vaihdetaan pukukaapeissa, jotka ovat hyvänkin matkan päässä omalta osastolta ja työvaatteet täytyy olla vaihdettuna omalla ajalla ennen työajan alkamista.

-> Melkoinen juoksumaraton siis tiedossa arkiaamuisin!


Iltavuoro

Iltavuoroon meneminen tulee olemaan huomattavasti seesteisempää. Iltavuorot kun alkavat iltapäivällä noin 13.30 maissa. Iltavuoropäivinä voin viedä lapset huomattavasti myöhemmin päiväkotiin, eikä herätyskellonkaan tarvitse olla soimassa kovin aikaisin. Iltavuorojen aamut voin hyödyntää myös omien muiden töiden tekemiseen tai opiskeluun. Se mikä iltavuoroissa on hankalaa, on niiden päättymisaika. Iltavuoro kun kestää aina 21.15 saakka. Sieltä kun matkustelen kotiin esimerkiksi bussilla tai pyörällä, olen kotona klo 22 maissa. Iltavuoropäivinä en siis käytännössä näe muuta perhettä lainkaan, mikäli lyhyita aamuja ei lasketa.

Mikäli iltavuoron jälkeen on aamuvuoro, ei kotona ehdin olla kuin noin kahdeksan tunnin verran. Yöunet jää tuossa välissä siis väistämättä noin kuuteen tuntiin. Lisäksi iltavuoroissa on monesti yllättävän kiire, eikä heti kotiin päästyä pysty vielä menemään nukkumaan vaan täytyy ensin rauhoittua ja valvoskella.

-> Mahdollisimman vähän ilta-aamuja siis kiitos!


Yövuorot

Suurin syy, miksi kammoksun kolmivuorotyötä, on yövuorot. En ymmärrä kuka niitä oikein pystyy tekemään? Itse olen niin tarkan rytmin ihminen ja minulle on todella hankalaa sekoittaa rytmiä. En edes viikonloppuisin juuri koskaan valvo yli klo 23.00. Joskus harvoin, kun valvon pidempään, en välttämättä saa unta.  Tein kolmivuorotyötä ennen viimeisintä äitiyslomaa. Tuolloin pyrin tekemään yövuoroja niin vähän kuin vain sai. Jaksoin ihan kohtuudella valvoa yöt, mutta ongelmaksi tuli nukkuminen niiden jälkeen. Pahimmillaan, kun pääsin aamulla klo 8.30 nukkumaan kokonaan valvotun yön jälkeen, heräsin jo klo 11.00 saamatta enää unta. Jo järkikin sanoo, ettei 2,5 tunnin unien jälkeen olisi kykenevä tekemään enää toista yövuoroa putkeen. Olishan siinä jo potilaatkin vaarassa! 

Lisähaasteen yövuoroihin tuovat lapset. Mikäli lapsi sairastuu, täytyy yövuoron jälkeen nukkumisen sijaan olla hereillä sairaan lapsen kanssa. Päivätyössä oleva toinen vanhempi ei voi silloin olla töistä poissa. Olenkin päättänyt ajoittaa yövuoroja mahdollisimman paljon viikonlopuille, jolloin tiedän toisen vanhemman olevan kotona. Toisaalta, viikonloppuyöt ovat parhaimman palkan vuoksi niitä suosituimpia, eikä niitä aina saa itselleen napattua. Peukut siis pystyyn lasten sairastelun suhteen! 


Jos jotain positiivista, niin kesälle osuu miehen kesäloma. Tuon kuukauden aikana riittää, että huolehdin itseni töihin ja kotiin! Toisena kolmivuorotyön plussana se, että osa työvuoroista osuu viikonlopuille. Viikonloppuisin myöskään ei lapsia tarvitse kuskata ja esimerkiksi aamuvuorot ovat siten paljon helpommin toteutettavissa. Lisäksi tulemme varmasti vaihtelemaan sitä, kumpi vie lapset aikaisin aamulla päiväkotiin. On välillä mukavampi lähteä pyöräilemään töihin klo 6 ja jättää aamurumba välistä! Aikaista herätystä se ei muuta, mutta tekee aamusta huomattavasti seesteisemmän.


Siinäpäs ne! Kolmivuorotyössä inhottavaa on se, että itse vuorot ja niiden hankaluus nousee itsellä isoon rooliin. Stressi ja väsymys vuoroista heijastuu koko työtön, vaikka itse työ olisi muutoin mukavaa ja antoisaa.  Nostan todella hattua niille kollegoille, jotka jaksavat tehdä kolmivuorotyötä vuodesta toiseen! Minusta siihen ei ole ja siksi kurottelenkin muunlaisiin tehtäviin ja suuntaan ammattiani erilaiseen suuntaan :) 


 Aurinkoista viikonloppua!


- Kaisa

Kommentit

  1. Itse olen tehnyt kolmivuorotyötä 18-vuotiaasta ja olenkin aina ihmetellyt miten ihmiset joiden pitää oikeasti pysyä skarppina, jotka tekevät elintärkeää työtä, pystyvätkään siihen. Ja siitä minä heitä arvostankin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit